Onpa ollu mahtava kesä. Keikkoja ja mökkeilyä sopivassa suhteessa, mikä olis sen kivempaa. Keikkabussiin on kyl ollu sen verran ikävä viimeisen vuoden aikana, et oon vaan yrittäny nauttia ja ottaa joka reissusta kaiken irti.

Heinäkuun Tammerfestin keikka on jääny mun mieleen tän kesän parhaana keikkana. Oli tosi hyvä fiilis ja kaikki toimi hienosti. Jäi sellanen olo, et yleisölläkin oli mukavaa. Ainoo harmi oli se, että jouduttiin heti keikan jälkeen jatkamaan matkaa, eikä ehditty jäädä kattoo Pmmp:n keikkaa. Seuraavana päivänä meillä oli veto Simerockissa Rovaniemellä. Aurinko paistoi ja matkaväsymyksestä huolimatta suoriuduttiin keikasta ihan mallikkaasti. Porukkaa olis voinut olla enemmänkin paikalla, mut ei se meidän fiilistä lannistanu. Keikan jälkeen oli suorastaan pakko vähän juhlia, kun täytin vuosia puolenyön jälkeen. Onneksi aamulla lähtö Kalajoelle oli vasta yhden aikaan ni ehdin myös vähän nukkua. Aamulla hotellin pihalla törmäsin Alavalan ryhmään just, kun oltiin lähdössä. Olispa meillä ollu keikat Rovaniemellä samana päivänä ni oltais varmasti saatu hyvät juhlat aikaiseksi. Matka Kalajoelle kului aika pitkälti nukkuessa. Ainakin me luultiin, että Aki oli nukkunu koko matkan. Kalajoella ruvettiin sitten ihmettelemään, että mihinköhän Aki on punkastaan kadonnut, kun yhtäkkiä miestä ei löydy mistään. Eihän siinä muu auttanu, kun soitella eri huoltoasemille joissa oltiin käyty matkan aikana. Oulun korkeudelta Aki vihdoin löyty. Kello oli siinä vaiheessa jo niin paljon, että Akin oli pakko tulla loppumatka taksilla. Kaikenlaista meillekin sattuu. Joka keikalle me ollaan jotain unohdettu ottaa mukaan ja tällä kertaa unohtu kitaristi. Keikka saatiin onneksi hoidettua. Mä lähdin suoraan keikan jälkeen junalla Helsinkiin, jotta ehdin seuraavana päivänä lennolle Berliiniin. Lyhyt Saksan loma teki tosi hyvää tohon väliin.

Heinäkuussa käytiin vielä Torniossa, Eurassa, Turussa ja Suomussalmella. Mahtavia reissuja kaikki ja iso kiitos teille, jotka ootte meitä tänä kesänä kannustaneet.

No ekakski oli ihan mahtavaa, että ohjaajaksi saatiin just Mika Kurvinen. Oli jotenki helpottavaa tehdä hommia tutun tyypin kanssa, joka tietää millasista jutuista mä diggaan ja mistä en. Haluttiin tehdä soittovideo, jossa on lämmin, positiivinen fiilis niinku tossa biisissäkin on. Kässäri videoon löyty aika helposti ja mun mielestä siinä oli just sellanen intiimi hyvä tunnelma, mikä tukee tota biisiä.

Video kuvattiin illalla/yöllä. Olin nukkunu edellisen yön tosi huonosti ja siksi vähän jänskäs, et miten jaksan pitkät kuvaukset. Jotenkin se väsymys kuitenkin unohtu heti, kun päästiin hommiin. Kai sitä vaan psyykkaa itsensä hereille, kun ei oo varaa olla väsynyt. Sit stressasin kauheesti, et mitä ihmettä sitä taas pistäis päälle. Mä oon niin huono valkkaa vaatteita, ja tyylitaju… no sitä ei oo mulle kauheesti siunaantunu. Onneks sain hakee kuvauksia varten Killahilta siistejä kledjuja ni ei tarvinnu sitä asiaa enempää stressata.

Video kuvattiin Café Engelin sisäpihalla, ja täytyy sanoo, et se oli duunattu tosi ihanan näköiseksi. Paikasta tuli oikeesti sellanen välimerellinen fiilis, mikä toimii musta videossa hienosti. Siinä me sitte jäbien kaa “soiteltiin” biisiä läpi hidastettuna, nopeutettuna ja kaikkee siltä väliltä. Raskainta ehdottomasti oli tehdä kuvia, joissa kamera oli kiinni mussa omituisen haarniskavirityksen avulla. Ei käy muuten kameramiehiä kateeksi nimittäin se kamera paino yllättävän paljon. Seuraavana päivänä oli paikat ihan kipeenä, kun koko sen kameran paino oli nojannu sen pari tuntia lantioo vasten. Eniten kävi kyllä sääliksi näyttelijöitä, sillä kaikki bändikuvat otettiin ensin ja näyttejiät pääsi hommiin vasta reilusti puolen yön jälkeen. Me saatiin siinä vaiheessa lähteä sit kotiin. Tai no… mulle meinas käydä huonosti, sillä olin unohtanu lompakon kotiin ja puhelimestakin oli akku loppu. Onneks sentään huomasin unohduksen jo kuvauspaikalla enkä vasta taksissa matkalla kotiin. Olis ollu pikkusen noloa huomata siel taksissa, et “oho… ei lompakkoa”. Onneks Kelly pelasti ja lainas mulle fyrkkaa ni ei tarvinnu kävellä kotiin;).

Oon tosi tyytyväinen tohon videoon. Näyttelijät hoitaa hommansa niin hyvin, et heitä olis voinut näyttää ehkä enemmänki. Muutenki musta oli hauskaa saada bändi näytille tohon videoon. Meillä on hyvä live-meininki ja kiva näyttää ihmisille sitäkin puolta. Voicella video on ainakin ollut jo näytillä ja sinne vaan toivomaan, jos haluatte videon nähdä!

Ennen keikkailun alkua mua jännitti ihan kauheesti. En nukkunut varmaan viikkoon ennen noita ekoja keikkoja. Vaikka oltiin treenattu tosi paljon niin silti pelotti varsinkin se, että miten klaaraan kiipparit laulun kanssa samaan aikaan. Se on kuitenkin niin eri asia vetää biisejä läpi hämärässä treenikämpässä verrattuna siihen, kun oikeesti nousee ihmisten eteen esimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mä oon vielä niin perfektionisti, että kaiken pitäis heti onnistua täydellisesti, mikä ei tietenkään oo mahdollista. Treeneissä vedin aina kulmamonitorilla, joten jänskäs myös, et miten homma toimii korvamonitorien kanssa.

Toi Virginin vappukeikka ei ainaskaan lähteny parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. Akin kitarakaappi kaatui roudatessa ja meni tietenki paskaks. Onneks saatiin Uniklubilta lainata kaappia. Iso kiitos siitä Uniklubille. Tosi paska homma Akille, ku on ekalla keikalla ja joutuu vielä vetämään lainakamoilla. Tsekki saatiin kuitenkin reippaasti hoidettua pois alta. Sit oli pakko lähteä Henkkaan kattomaan Suomen peliä sukulaisten kanssa. Mä tykkään tosi paljon kattoo noita arvokisoja ja muutenkin se oli hyvä, että sain edes hetkeksi ajatukset pois illan keikasta ja jännityksestä. En kerenny peliä kattoo ihan loppuun asti, ku piti jo lähtee takas Virginiin panikoimaan. Oli tosi omituista nousta lavalle pitkästä aikaa. Hassua oli myös se, että sillä sekunnilla, kun eka biisi lähti käyntiin niin kaikki jännitys katosi täysin. Tuli suorastaan tyhmä olo, että miksi ihmeessä mä oon tätä jännittäny ku täähän on niin pirun siistiä. Mahtavaa oli myös se, että yleisössä oli paljon tuttuja henkisenä tukena, mistä tuli heti tosi hyvä fiilis. Pienistä kiipparimokista huolimatta me suoriuduttiin ekasta keikasta mun mielestä todella hyvin. Ja olin Akista myös tosi ylpee, kun ei antanut lainakamojen latistaa fiilistä. Kaikinpuolin tosta keikasta jäi tosi hyvä maku suuhun ja kaiken lisäksi oli tosi kivaa… tollasia lisää!

Kuudes linja olikin sitten seuraavaksi edessä. Ei pystytty siellä tekee kunnollista tsekkiä, ku Jape oli keikalla Suomenlinnassa. Kuulosti muuten tsekissä aika mielenkiintoiselta noi biisit pelkästään kitaran ja rumpujen säestyksellä. Pieni kysymysmerkki oli myös se, että ehtiikö Jape ylipäänsä ajoissa paikalle ennen keikkaa. Suomenlinnasta tulee lauttoja sen verran harvoin, että jos Jape olis myöhästyny lautasta niin keikan ajoitus olisi venähtänyt yli tunnilla. Onneksi niin ei käynyt ja päästiin aloittamaan ihan ajallaan. Nyt yleisössä oli myös sellasta jengiä jotka ties miten niiden rallien pitäis oikeesti mennä , kun säveltäjiä, sanoittajia ja tuottaja oli myös paikalla. Oli siis aika isot paineet. Kaikki meni kuitenki ihan hyvin, mitä nyt pientä sekoilua settilistan kanssa. Niinpä voitiin juhlistaa uutta levyä hyvällä fiiliksellä aamuun asti.

Mahtavaa, enää alle kuukausi levyn julkaisuun. En oikeesti malta odottaa, että saadaan levy pihalle ja päästään keikoille. Kitaristikin löytyi vihdoin meidän livekokoonpanoon ja nyt treenataan hulluna tulevia keikkoja varten. Aki on ottanut hienosti kitaristin tontin haltuun ja eiköhän me toi setti osata ekaan keikkaan mennessä. Paljon on vielä kuitenkin treenattavaa, koska pienellä bändillä kaikki epävarmuudet kuuluu heti läpi. Mulla on vielä sellanen lisähaaste, et koitan soittaa koskettimia sellasissa biiseissä, jotka sitä vaatii. Oonhan mä joskus soittanu kiippareita, mut on yllättävän vaikeeta yrittää soittaa ja laulaa samaan aikaan. Onneks Nea lainas mulle soitinta ni oon voinu rauhassa treenailla kotona. Muutama hyvä cover-biisi pitäisi kans keksiä ja treenata, ni voidaan soitella teille pidempikin kuin levynmittainen setti.

Treenien lisäksi promohommat on pyörähtäny käyntiin. Kaikenlaisia haastatteluja ja kuvauksia on siis tiedossa. Ihan hauskaa tehdä totakin duunia pitkästä aikaa. Kunhan vaan toi koulu loppuis tältä keväältä pian ni ei olis niin kiire koko ajan. En millään malttais lukea tentteihin, kun aurinko paistaa ja olis paljon muutakin kivempaa tekemistä. Sama ongelma joka keväänä.

Seuraavaksi sinkuksi ollaan valittu “Valtameri” –niminen kipale. Biisi on ehdottomasti levyn popeimmasta päästä. Tosta rallista tulee sellanen hyvä kesäinen fiilis ja koska levy on tosi monipuolinen ni musta on myös hyvä, että sinkkuvalinnat kuvastaa kanssa sitä monipuolisuutta.

Keikkoja on myyty jo ihan kivasti kesäksi ja syksyllä olisi sitten tarkoitus kierrellä baareja enemmänkin. Tulkaa siis ihmeessä kuikuilemaan meininkejä!

Olipa raskas, mutta kiva kuvauspäivä. Alotettiin aikaisin Telakka-studioilla meikillä ja sisäkuvilla. Edellisen viikon olin ollu Lapissa laskettelemassa ja lomailemassa ni oli kyllä kiva päästä taas hommiin. Jännitin kauheesti tota videon kuvaamista, mutta nopeesti se jännitys unohtu ja olikin tosi hauskaa. Alotettiin kuvista, joissa mä herään ja nousen aamulla sängystä… ja koska kello oli niin vähän ni mä oikeesti meinasin aina ottojen välissä nukahtaa. Mä oon mailman huonoin heräämään aamulla aikasin. Sitten kuvattiin kohtaus, jossa mä kirjotan biisin sanoja seinälle. Mulla on kamala käsiala, mut ihan hauskalta se kirjottelu siinä videolla näytti. Enkä sotkenu kaikkia vaatteita ja lavasteita eri värisiin maaleihin, mikä oli myös plussaa. Kuvattiin sisällä vielä kertosäettä ja keittiökohtauksia ja sitten olikin aika siirtyä ulos. Meillä kävi sään kanssa tosi huono tuuri. Koko kuvauspäivän satoi hurjasti lunta ja oli tosi kylmä. Siellä me sitten liukasteltiin pimeessä, loskassa ja kuvattiin videon loppuosan kävelyä. Onneks en kuitenkaan kaatunu, vaikka olikin pari kertaa aika lähellä. Vaatteet ei ollu kovin talviset, joten olin päivän jälkeen ihan jäässä. Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva päivä ja saatiin kaikki tarvittava purkkiin. Nyt lopullisen videon nähtyäni oon tosi tyytyväinen. Siitä tuli just sellanen sopivan omituinen ja vauhdikas, mitä oltiin etukäteen mietitty. Nyt video pyörii jo Voicella, ja kohta kuulema MTV:llä, joten sieltä voitte sitä bongailla.

Onpa aika vierähtäny nopeesti. Reilu vuosi sitten tapasin Jussi Jaakonahon kahvin merkeissä Hakaniemessä ja aloitettiin suunnittelu tätä levyä varten. Nyt ollaan jo ehdottomasti voiton puolella, ja levy on kokonaisuudessaan valmis maaliskuussa. Ihan mahtava fiilis, ja oon super tyytyväinen lopputulokseen. Tosta tulee niin mun näköinen ja oloinen levy, että en vois onnellisempi olla. Tähän reiluun vuoteen, mitä ollaan tota levyä väännetty kasaan, mahtuu paljon treenejä ja duunia. Seuraavassa pientä muistelua siitä, mihin tää aika onkaan vierähtäny.

Ekat studiosessiot:

Tosiaan tavattiin Jussin kanssa jo vuoden 2007 loppupuolella ja alettiin ihan ekana miettiä ketkä olis just oikeet tyypit soittamaan tälle levylle. Tultiin siihen lopputulokseen, että Jape Karjalainen, Mikko Virta ja Kelly Ketonen muodostaa just sellasen rokkitrion, mitä ollaan hakemassa. Mähän en pidä itteäni niinku yhtään säveltäjänä, joten jo alkumetreillä päätettiin, että biisejä ruinataan ulkopuolisilta tekijöiltä. Ensimmäiset biisit, jotka kolahti, löytyikin tosi nopeesti ja kivuttomasti. Jori Sjöroosin (Talo), Tuure Kilpeläisen (Pakomatkalla) ja Tommi Vikstenin (Kaikki ja heti nyt) biisit olivat ne ensimmäiset, joita ruvettiin treenaamaan. Samanaikaisesti yhdessä ulkopuolisen sanoittajan kanssa alettiin miettiä tekstejä noihin biiseihin. ”Kaikki ja heti nyt” sekä ”Pakomatkalla” valmistui ensin. Ekoihin sessioihin kerkesi vielä ”Kaikki muut”, ”Rakas kaupunki” ja ”La laa laa” -nimiset kappaleet. Pohjia äänittelimme Sonic Pumpilla, mikä oli ihan mahtavaa kun asun kävelymatkan päässä studiosta. Niinkuin aina, ku pitäis laulaa studiossa, ni mulla oli tietenki kauhee flunssa päällä. Onneks lopullisia lauluraitoja ei ollu edes tarkotus äänittää vielä tolla viikolla. Kaikki suju älyttömän mutkattomasti, koska ennen sessioita oltiin treenattu biisejä tosi paljon. Kaikki tuotannolliset asiat oli mietitty Jussin johdolla valmiiks jo treenausvaiheessa, mikä nopeutti ja helpotti studiossa älyttömästi. Ainoastaan Wotkinsin jokseekin lihaisat lounaat terrorisoi meidän tehokkuutta. Pohjien jälkeen ääniteltiin Pitskussa lauluja ja saatiinkin ”Kaikki ja heti nyt”, ”Pakomatkalla”, ”Kaikki muut” ja ”Rakas kaupunki” laulettua. Muiden biisien tekstit oli vielä niin vaiheessä, et päätettiin jättää niiden äänittäminen tokan session biisien yhteyteen. Tekstien kirjoitus oli ehdottomasti yks mulle tärkeimmistä työvaiheista. Olin jo etukäteen päättäny, että levyn teon yhteydessä aion panostaa kaikkeni noihin teksteihin. Jotenki tuli vaan sellanen fiilis, että aikaisemmista metodeista pitää päästä irti ja et kaipaan uusia haasteita. Haasteita noissa teksteissä kyllä riittikin, ja aluksi oli tosi vaikeeta saada ajatuksiaan jotenki ymmärrettävässä muodossa paperille. Oli kuitenki mahtavaa huomata, miten paljon mä jokaisesta tekstistä opin ja kirjottaminen oli biisi biisiltä helpompaa. Mahtavaa on, että tokiin sessioihin sain jopa yhden täysin oman sanoituksen. Se oli mun tavoitteena alusta asti ja siihen päästiin, jeeee!

Tokat studiosessiot:

No, ekaksi sopivia biisejä ei meinannu löytyä millään. ”Valtameri” -biisi oli siinä vaiheessa olemassa, mutta muuten biisien haku oli käynnissä ja varatut studiopäivät lähesty kovaa vauhtia. Niinpä päätettiin suosiolla siirtää sovittuja sessioita, ja etsiä rauhassa just ne oikeet biisit. Kesällä mietittiin Empun kanssa, et minkä ihmeen takia ei olla koskaan kokeiltu tehä yhdessä biisejä. Niinpä ruvettiin vaan vääntämään ilman stressiä ja paineita ja saatiinki yhdessä sävellettyä ”Valta” -niminen biisi. Pideltä saatiin myös kahden biisin demot (”Kuka mä oon” ja ”Kesän ensimmäisenä lämpimänä yönä”), missä oli tosi hyvä meininki ja vähitellen päästiin taas treenaamaan uutta matskua. Vielä kun Knipin biisiarkistosta löytyi ihanan rauhallinen ”Katuvalot” -niminen kipale, niin oltiin jo voiton puolella. Tekstit kaikkiin näihin biiseihin valmistui pikkuhiljaa ajan kanssa. Treenejä oli taas miljoonat ennen studioo, mikä oli ihan mahtavaa. Voitiin rauhassa hioo ja fiilistellä biisit studiokuntoon. Niinpä palattiin taas Sonic Pump -studioon ja äänitettiin pohjat näihin viiteen kipaleeseen. Lauluja ääniteltiin Pitskussa sitä mukaa, kun tekstit valmistuivat. Hassua on se, että viimeisinä biiseinä helmikuussa laulettiin ”Talo” ja ”La laa laa”, joiden pohjat oli ekojen joukossa valmiina. Joskus se menee vaan noin, että tekstin kanssa pitää ottaa oma aikansa ja miettiä ja sulatella rauhassa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ensimmäinen sikku ”Kuka mä oon” on valmis ja se julkastaan helmi-maaliskuussa. Muut biisit alkaa olla miksausta ja masterointia vaille valmiita. Seuraavana vuorossa on videon kuvaus sinkkubiisiin. Tuntuu omituiselta, kun näin pitkä prosessi alkaa pikku hiljaa konkretisoitua. En malta odottaa, että tää levy julkastaan ja pääsette kuulemaan mitä me ollaan saatu aikaseksi. Toivottavasti diggailette ja keikoilla sitten nähdään, kun on niiden vuoro!